Earth Hour

Meidän taloudessamme on jo useamman vuoden aikana ollut tapana osallistua kevättalven Earth Hour-tapahtumaan. Toinen meistä viettää syntymäpäiviään maaliskuun lopulla ja monena vuonna Earth Hour onkin osunut juuri sille lauantaille, kun synttäreitä on juhlittu illanistujaisten merkeissä ystävien kanssa. Tunnelmointi kynttilän valossa on tuonut oman mukavan fiiliksensä iltaan valojen, tietokoneen ja television sammuttua (ainakin) tunnin ajaksi kesken juhlinnan!

Tänään on taas Earth Hourin aika, joten valot yms. räpsäytetään pois päältä klo 20.30-21.30 väliseksi ajaksi. Television sijaan tuijotellaan takkatulta ja kuunnellaan hiljaisuutta! Ehkäpä Earth Hour toimiikin taas hyvänä muistutuksena paitsi ilmastoasioista, myös siitä, että kiireisen arjen keskellä pieni hetki hiljaisuutta ja rauhaa silloin tällöin ei välttämättä tekisi lainkaan pahaa. (Todettava on myös se, että näillä sähkön hinnoilla moisia iltoja voisi harrastaa useamminkin...) Eipä siis muuta kuin kaikki joukolla valoja sammuttelemaan tänä iltana, eikös niin? :)

Tässäpä vielä jatkoa olohuonekuvien sarjaan kylmän talven (ja sähkölaskun) pelastajan sekä verrattoman tunnelmanluojan eli takan muodossa!

Pyörähdys Kööpenhaminassa

Kirjoitetaanpa muutama sananen taannoisesta Kööpenhaminaan suuntautuneesta minilomasta. Ajatus pyörähdyksestä Tanskanmaalla on kytenyt mielessä jo tovin jos toisenkin ja kun huomasimme Norwegianin lennättävän kansaa sinne melkeinpä puoli-ilmaiseksi, päätimme ottaa ja varata matkan. Blogeista ja sisustuslehdistä saa usein lukea tarinaa Kööpehaminan ihanista sisustuskaupoista ja mukavan rennosta ilmapiiristä ja niitäpä mekin sinne lähdimme katsastamaan.

Muutaman vaivaisen päivän Kööpenhaminassa vietettyämme täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta, että eivätpä kyseinen kaupunki tai sen asukkaat tehneet kumpaankaan meistä mitenkään lähtemätöntä vaikutusta. (Osasyynä saattaa mahdollisesti olla se, että reissu sattui mukavasti keskelle kiivainta keittiöremonttia, ja pieni remontin mukanaan tuoma kisaväsymys vaivasikin näitä matkaajia.) Sisustuskaupat olivat ihan kivoja, mutta eivät nekään varsinaisia reimunkiljahduksia saaneet aikaan. Kaiken kaikkiaan kaupunki vaikutti meidän silmiimme jotenkin varsin valjulta paikalta eivätkä ne ihmisetkään nyt mitenkään erityisen ystävällisiä olleet. Ehkä kesällä olisivat asiat toisin?

Mukavia juttujakin matkaan kuitenkin mahtui. Ruoka oli hyvää, sisustuskaupoista tarttui mukaan jotakin pientä kivaa uuteen keittiöön ja pääsimmepä reissun aikana myös nauttimaan erinomaisesta livemusiikista! Olemme molemmat musiikin suurkuluttajia sekä itsekin musisointia harrastavia tapauksia, ja käymme mieluusti katselemassa keikkoja aina kun moiseen mahdollisuus tarjoutuu. Kotikaupunginkimme keikkatarjonta on sanalla sanoen heikonlainen, joten useimmiten livesoitantaa on suunnattava katsomaan ja kuuntelemaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulle. Viimeisen parin vuoden aikaisista lukuisista keikkakokemuksista parhaimpiin kuuluvat ehdottomasti Lissie, Christina Perri sekä kirsikkana kakun päällä Coldplay, joka oli sanalla sanoen hui-ke-a. Innolla täällä odotellaan myös huhtikuista Ellie Gouldingin keikkaa. :) Kööpenhaminan illassa musiikkitarjonnasta vastasi ihanainen Jessie Ware! Taidokasta laulantaa on aina ilo kuulla ja täytyy sanoa, että tämä jos joku oli juurikin sitä. Usein keikoilla jää näkemispuoli hieman heikoksi, jos ei halua eturiviin tunkea, mutta tämänkertainen keikkapaikka, Lille Vega, toimi yleisön kannalta harvinaisen hyvin tässäkin mielessä. Näyttikin siltä, että koko 500 päinen yleisö sai rahoilleen vastinetta myös tuon näkemisen puolesta.

Vaikka oli mukavaa päästä hetkeksi arjen keskeltä pyörähtämään muilla mailla vierahilla, luulen kuitenkin, että tämä jää meidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi vierailuksemme Kööpenhaminassa. Kaiken kaikkiaan alkaa tuntua siltä, että ehkä Pohjoismaat eivät ole se meidän matkakohteemme... Onneksi heinä-elokuulle on varattu lennot tuttuun ja turvalliseen Lontooseen, jossa sitä jo tietää viihtyvänsä aina yhtä hyvin!

Kameran käyttö pääsi lähes tyystin unohtumaan reissussa, mutta tässä kuitenkin muutama otos Kööpenhaminasta:

Laitanpa tähän vielä videon viime kesän Coldplay-keikan alkumetreistä. Vähän on keikkuvaa menoa, sillä video on jonkun onnekkaan yleisössä mukana olleen henkilön kuvaama. Koittakaa kuitenkin kestää! Ja jos et koko videota jaksa katsoa, niin aloita katsominen vaikkapa ajasta 1:13. Mahtavaa menoa! :)

Kohta vihertää!

Jaahas, on taas se aika vuodesta, kun on upotettava sormet multaan. Postilaatikkoon pukkaa siemenkuvastoa ja piti sitä lähipuutarhalta hakea kuvasto jos toinenkin sunnuntaisella koiralenkillä. Meille ominaiseen tapaan nämä viherhommatkin toteutetaan niin, että mietitään ensin isot linjat ja ihmetellään sitten lisää. ;)

Tämän rintamamiestalon piha oli ostettaessa melkolailla järkyttävässä kunnossa. Tässä oli asunut pihanhoidosta kiinnostunut ihminen viimeksi n. 10 vuotta sitten, joten edellisen omistajan laiskuuksia siivottiinkin koko viime kesä. Pihalta lähti kaiken kaikkiaan viisi (isoa) peräkärrykuormaa puutarhajätettä kaatopaikalle ja nyt ollaan siinä pisteessä, että voi jopa suunnitella jotain uutta tuon 800m2:n tontin varalle.

Perennapenkkiä huutaa toisen sielu ja toinen taas haaveilee kasvimaasta. Siinäpä siis aloitteleville viherpeukaloille puuhaa, kun olisi saatava siemen jos toinenkin kylvettyä tässä maalis-toukokuun aikana. Tänään alkoi homma edistyä, sillä pari pussia kukkasiemeniä (mukuloita??) pääsi kylvömultaan ja odottamaan kasvua. Lajeiksi valikoitui tuoksumiekkalilja ja kruunuvuokko. Jännä nähdä, kuis käy!

Kruunuvuokon mukuloiden kanssa olikin ihmettelemistä, että miten päin ne pitää istuttaa! Tuli luettua aika monta keskustelupalstaa läpi ohjeiden toivossa, mutta päädyin soveltamaan niiden pohjalta sitten oman tyylin. Eihän tuosta rusinasta tiennyt, että mikä on ylä- ja mikä alapuoli, niin onpa hauska seurata tässä viikkojen aikana sitten noita itämisprosentteja. Heh. Jos ei hyvin suju, niin taimitarhalle tiemme käy! ;)

Onkos siellä jo viherrystä ilmoilla? Entä linjoilla joku hortonomi, jolla on jotain korjattavaa näihin esikasvatuksiin? Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan!

Ihanainen olohuone

Tässäpä muutama lisäotos olohuoneestamme! Sanontahan kuuluu, että "Keittiö on kodin sydän", mutta täytyy todeta, että kyllä se kodin sydän meillä taitaa olohuone olla. :) Olkkarissa vietetään aikaa arkisin televisiota tuijotellen tai kirjaa lukien, viikonloppuisin ystävien kanssa iltaa istuen ja monina kiireettöminä sunnuntaiaamuina pitkän kaavan mukaista aamiaista syöden (kyllä, meillä syödään usein olohuoneessa). Viimeisten parin viikon aikana olkkarissa on tavanomaisempien juttujen lisäksi myös keitetty kahvia, paahdettu leipää, säilytetty keittiön uusia tasoja, mitattu gyproc-levyä, sekoitettu laastia jne. Varsin monikäyttöinen huone siis!

Poseeraamassa tämän torpan vahtikoirat. :)

Olohuoneen pöydän virkaa toimittaa vanha matka-arkku, joka kannen teksteistä päätellen on joskus muinoin taittanut pitkän matkan New Yorkista Suomeen asti.

 Yksi olohuoneen aarteista on vanha pullokori, joka toimii valaisimena!

Tällaista täällä siis!

Kurkistus olohuoneeseen...

Tässäpä pieni sneak peek siitä, miltä meidän olohuone näyttää. Huomenna tai ylihuomenna luvassa lisää kuvia, joten stay tuned. :)

Gourmeeta kansalle, joka peltojaan kuokkii!

Kuten jo ensimmäisessä postauksessa tuli uhattua, olisi blogiin tarkoitus kirjoitella välillä myös ruoka-aiheisia päivityksiä. Olkoon tämä siis ensimmäinen niistä!

Tämän talouden ruokafilosofian kulmakiven voisi sanoa muodostuvan maistuvasta arkiruoasta, jonka tekemiseen saa tuhrautua tovi aikaakin. Eineshyllyllä saa vierailla vain, jos haluaa herkutella valmiilla kerroskiisselillä! Silloinkin on syytä vetää huppu päähän, ettei kukaan tuttu tunnista, jos sattuu kävelemään vastaan. Käytämme paljon luomutuotteita ihan jo pelkästään siitä syystä, että ne yksinkertaisesti maistuvat paremmilta. Esimerkiksi kananmunien kohdalla tilanne on myös se, että omatunto ei yksinkertaisesti anna periksi ostaa mitään muita. Mieluusti sitä maksaa jokusen killingin enemmän ruoastaan, kun tietää, että kanojen ei tarvitse kyykkiä pienessä häkissä kylki kyljessä lajitovereidensa kanssa vain siksi, että minä saisin kananmunia ostaa halvemmalla. Kasvisruokia tulee syötyä viikon aikana lähes yhtä monena päivänä kuin liharuokiakin, ja ajatus kasvissyöjäksi ryhtymisestä on käynyt mielessä muulloinkin kuin silloin, kun moottoritiellä köröttelee ohi HK:n eläinkuljetusautosta, johon poloiset possut on sullottu ahtaasti odottamaan tapaamistaan teurastajan kanssa. Jotenkin sitä kuitenkin päätyy usein herkuttelemaan viikonloppuna esimerkiksi hyvällä pihvillä, joten ajatuksen tasolle on tuo juttu toistaiseksi jäänyt...

Kuten todettu, on hyvä ja maukas arkiruoka se juttu, minkä mukaan täällä kauppalappua kirjoitellaan. Luvassa ei siis ole mitään elämän ja kuoleman gourmee-vääntöjä tai taiteellisia ruoan esillepanoja vaan rakkaudella tehtyä kotiruokaa. :)

Viikonloppuna tuli väkerrettyä ruoaksi lasagnea, joka oli ikään kuin yhdistelmä tavallisesta ja kasvislasagnesta. Kuva olis kiva, mutta koska annos ei ihan lasagnejen missikisa-materiaalia ollut, saatte tyytyä vain reseptiin. Olipa muuten hyvää, joten suosittelen kokeilemaan! (Nämä meidän reseptit ovat sitten tällaista "töräys sitä, ripaus tätä"-mallia, mutta toivottavasti tästä nyt jotain saa irti...)

Ihan ensiksi heitin kattilaan seuraavat ainekset:
- purkki tomaattimurskaa
- pikkuinen purkki tomaattipyrettä
- pari kynttä valkosipulia
- maun mukaan suolaa, mustapippuria, oreganoa, basilikaa ja muskottipähkinää
- loraus balsamiviinietikkaa ja Worcestershire-kastiketta

Sitten pyörittelin näitä hetken kuumalla pannulla öljyssä:
- 1 raastettu porkkana
- 1/2 kesäkurpitsa raasteena tai suikaleina
- 1 kynsi valkosipulia
- chiliä maun mukaan
- sipuli kuutioituna

Pienen pyöräytyksen jälkeen kippasin nuo tomaattikastikkeen sekaan. Sitten vielä jauhelihan ruskistus pannulla ja myös jauhelihat kastikkeen joukkoon. Tämän jälkeen vuorossa onkin jo vuokaan latominen, sillä tämäpä onkin lasagne, johon ei tule juustokastiketta ollenkaan! Siispä ensin pohjalle tomaattikastiketta, siihen päälle juustoraastetta ja/tai mozzarellaa siivuina ja viimeisenä lasagnelevyt. Ja sama uudestaan. Sitten vielä yksi kerros tomaattikastiketta ja päällimmäiseksi juustoa, ja koko komeus onkin valmis työnnettäväksi uuniin 190 asteeseen n. 30-40 minuutiksi. Lasagnen kypsymistä odotellessa pyöräytin kylkeen vielä hyvin yksinkertaisen salaatin tomaatista, kurkusta, avocadosta ja sitruunaoliiviöljystä. Ja ei muuta kuin syömään. :)

Iltapalaksi nautiskeltiin vielä luvattoman hyvää porkkanakakkua. Kyllä syöminen osaakin olla kivaa!

Ihana aurinko!

Kaiken tuulen ja tuiverruksen lomassa on ihanainen aurinkokin ehtinyt hellimään ulkoilijaa tämän viikon aikana! Vaikka keli on talvisen kaunis, saa auringonpaiste kaipaamaan myös kesää ja mökkimaisemia...

Kesää odotellessa siis! :)

Etenee, etenee...

Tapahtui niinä päivinä, että keittiö alkoi kuin alkoikin näyttää taas keittiöltä! Remontin aikana koko torpan vallannut kaaos on hiljalleen väistynyt ja huusholli alkaa muistuttaa etäisesti ihmisasumusta.

Alunperin tarkoituksena oli tosiaan suorittaa ihan vain pienimuotoinen keittiön ehostus ja näin lykätä suurempaa keittiöremonttia tuonnemmas. Vanhoja välitilan laattoja seinästä irti nakutellessa mukana lähtivät kuitenkin myös seinän rappaukset ja tovin kuluttua näky olikin seuraavanlainen...

Ei siis ehkä ihan sitä, mihin tähdättiin. Vanhan tiiliseinän esiin jättäminen käväisi mielessä, mutta koska seinä olisi loppunut niin hassuun kohtaan, päätettiin ajatuksesta yksissä tuumin luopua. Eipä siis muuta kuin laastikauppaan ja seinää tasoittamaan. Kaikki moiseen touhuun joskus ryhtyneet varmasti tietävät, että hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi saa kerroksia vedellä pintaan yhden jos toisenkin, joten eipä tästä ihan parin päivän remonttia tullutkaan. (Eikös se niin ollut, että "näissä hommissa budjetti ja aikataulu kannattaa aina kertoa kolmella"...?) Oman pienen lisämausteensa remonttisoppaan toi se, että jokunen päivä remontin alkamisen jälkeen meidän oli tarkoitus suunnata Kööpenhaminaan lomailemaan. (Tuosta reissusta myöhemmin lisää!) Jos siis kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisi pieni ja vaatimaton remonttimme ollut tuossa vaiheessa jo onnellisesti ohi. Vaan toisin kävi...

Matka menikin sitten hyvin pitkälti miettiessä remontin yksityiskohtia. Onneksi myös loppuviikko oli meillä molemmilla lomaa, joten ihan ei tarvinnut epätoivon partaalle vaipua sen suhteen, missä vaiheessa remonttia ehtisi jatkamaan. Muutaman päivän Köpis-pyörähdyksen jälkeen siis takaisin puuhastelemaan! Vanhat pinkopahvit saivat kyytiä ja lautaseinä tasoitettiin gyproc-levyllä. Jotenkin noita ns. pohjatöitä tehdessä olo on sellainen, että remontti ei etene minnekään... Siinä vaiheessa, kun seinä oli kauttaaltaan tasoitettu ja siihen pääsi sutimaan ensimmäisen kerroksen valkoista maalia, alkoi kuitenkin hiljalleen tuntua siltä, että ehkä tässä ei ikuisesti tarvitse elää pikaruoalla tai keittää aamukahvia kesään asti olohuoneessa.

Tänään tilanne onkin sitten se, että remontti alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Liesituuletin ja muutama hylly pitäisi vielä jyräyttää seinään kiinni sekä parit listat nakutella paikoilleen, mutta muuten keittiö on käyttökunnossa. Viimeiset 1,5 viikkoa tässä on eletty niin, että keittiöön ei ole tullut sähköjä, joten jatkokela on ollut arvossa arvaamattomassa. Tänään sähkömies kävi kuitenkin tekemässä viimeiset sähkötyöt ja täytyy todeta, että elämä helpottui oitis melkoisesti. Kaiken kaikkiaan tuntuu melkein siltä, kuin vuorokauteen olisi tullut lisää minuutteja, kun uusi liesitaso ja uuni tekevät kaiken hämmentävän paljon nopeammin kuin vanha, suunnilleen sähkölampun keksimisen ajalta peräisin ollut liesivanhus. Muiltakin osin remontin tuloksiin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vai mitä mieltä olet? :)

Tässä pari puhelimella räpsäistyä kuvaa tämän hetken tilanteesta:

P.S. Tätäkin remonttia tehdessä on rautakaupassa vietetystä ajasta osa mennyt siihen, että on yrittänyt paikantaa jostakin myyjän. Lieneekö seuraava uutinen siis tottakaan?: "Tamperelaisesta rautakaupasta löytyi myyjä"

Halloota halloo! Kuuleeko kukaan?

Tässä sitä nyt ollaan! Ajatus bloggaamisen aloittamisesta on kytenyt mielessä jo useamman vuoden ajan. Arkistoihin on räpsitty jos jonkinmoisista projekteista kuva poikineen sillä ajatuksella, että onpa sitten ainakin jotakin kirjoitettavaa ja näytettävää, jos jonakin kauniina päivänä saadaan itsestämme irti sen verran, että pistetään blogi pystyyn. Vaikka villien huhujen mukaan rintamamiestalon omistajilla ei pitäisi olla ongelmia vapaa-ajan suhteen, koska sitä ei ole, on meidän elämämme tällä hetkellä tietyllä tavalla seesteisempää kuin vuosiin ja näinpä myös blogin kirjoittamiselle saattaisi viimeinkin löytyä aikaa! Katsotaan mitä tästä tulee... Luvassa siis jorinaa ja porinaa remonteista, sisustamisesta, ruuasta, reissuista, hauveleista ja elämästä yleisestikin. Voisinpa vaikka tänään tai huomenissa kirjoittaa juuri meneillään olevasta, alunperin pieneksi keittiön ehostukseksi aiotusta, mutta melkeinpä täysmittaiseksi keittöremontiksi levähtäneestä projektista! Palatkaamme siis asiaan. :)