Etenee, etenee...

Tapahtui niinä päivinä, että keittiö alkoi kuin alkoikin näyttää taas keittiöltä! Remontin aikana koko torpan vallannut kaaos on hiljalleen väistynyt ja huusholli alkaa muistuttaa etäisesti ihmisasumusta.

Alunperin tarkoituksena oli tosiaan suorittaa ihan vain pienimuotoinen keittiön ehostus ja näin lykätä suurempaa keittiöremonttia tuonnemmas. Vanhoja välitilan laattoja seinästä irti nakutellessa mukana lähtivät kuitenkin myös seinän rappaukset ja tovin kuluttua näky olikin seuraavanlainen...

Ei siis ehkä ihan sitä, mihin tähdättiin. Vanhan tiiliseinän esiin jättäminen käväisi mielessä, mutta koska seinä olisi loppunut niin hassuun kohtaan, päätettiin ajatuksesta yksissä tuumin luopua. Eipä siis muuta kuin laastikauppaan ja seinää tasoittamaan. Kaikki moiseen touhuun joskus ryhtyneet varmasti tietävät, että hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi saa kerroksia vedellä pintaan yhden jos toisenkin, joten eipä tästä ihan parin päivän remonttia tullutkaan. (Eikös se niin ollut, että "näissä hommissa budjetti ja aikataulu kannattaa aina kertoa kolmella"...?) Oman pienen lisämausteensa remonttisoppaan toi se, että jokunen päivä remontin alkamisen jälkeen meidän oli tarkoitus suunnata Kööpenhaminaan lomailemaan. (Tuosta reissusta myöhemmin lisää!) Jos siis kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisi pieni ja vaatimaton remonttimme ollut tuossa vaiheessa jo onnellisesti ohi. Vaan toisin kävi...

Matka menikin sitten hyvin pitkälti miettiessä remontin yksityiskohtia. Onneksi myös loppuviikko oli meillä molemmilla lomaa, joten ihan ei tarvinnut epätoivon partaalle vaipua sen suhteen, missä vaiheessa remonttia ehtisi jatkamaan. Muutaman päivän Köpis-pyörähdyksen jälkeen siis takaisin puuhastelemaan! Vanhat pinkopahvit saivat kyytiä ja lautaseinä tasoitettiin gyproc-levyllä. Jotenkin noita ns. pohjatöitä tehdessä olo on sellainen, että remontti ei etene minnekään... Siinä vaiheessa, kun seinä oli kauttaaltaan tasoitettu ja siihen pääsi sutimaan ensimmäisen kerroksen valkoista maalia, alkoi kuitenkin hiljalleen tuntua siltä, että ehkä tässä ei ikuisesti tarvitse elää pikaruoalla tai keittää aamukahvia kesään asti olohuoneessa.

Tänään tilanne onkin sitten se, että remontti alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Liesituuletin ja muutama hylly pitäisi vielä jyräyttää seinään kiinni sekä parit listat nakutella paikoilleen, mutta muuten keittiö on käyttökunnossa. Viimeiset 1,5 viikkoa tässä on eletty niin, että keittiöön ei ole tullut sähköjä, joten jatkokela on ollut arvossa arvaamattomassa. Tänään sähkömies kävi kuitenkin tekemässä viimeiset sähkötyöt ja täytyy todeta, että elämä helpottui oitis melkoisesti. Kaiken kaikkiaan tuntuu melkein siltä, kuin vuorokauteen olisi tullut lisää minuutteja, kun uusi liesitaso ja uuni tekevät kaiken hämmentävän paljon nopeammin kuin vanha, suunnilleen sähkölampun keksimisen ajalta peräisin ollut liesivanhus. Muiltakin osin remontin tuloksiin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vai mitä mieltä olet? :)

Tässä pari puhelimella räpsäistyä kuvaa tämän hetken tilanteesta:

P.S. Tätäkin remonttia tehdessä on rautakaupassa vietetystä ajasta osa mennyt siihen, että on yrittänyt paikantaa jostakin myyjän. Lieneekö seuraava uutinen siis tottakaan?: "Tamperelaisesta rautakaupasta löytyi myyjä"